E-text prepared by Tapio Riikonen
Kirj.
Suomennos englanninkielestä
WSOY, Porvoo
1904.
Sensuurin hyväksymä, marrask. 28 p. 1904. Mikkeli.
Kuusikymmentä vuotta takaperin — tätä marrask. 1 p:nä 1805 ryhtyessänikirjottamaan — kertomuksemme sankari Edward Waverley jätti hyvästitperheelleen, yhtyäkseen rakuunarykmenttiin, jossa oli äskettäin saanutupseerinpaikan. Surullinen oli Waverley-Honourin suojamissa se päivä,jolloin nuori upseeri erosi Sir Everardista, vanhasta sedästään, jonkasäädyn ja tiluksien perillinen hän oli.
Valtiollinen erimielisyys oli aikaisin erottanut paroonin nuoremmastaveljestään Richard Waverleystä, sankarimme isästä. Sir Everard oliisiltään perinyt koko sen vanhoillisen tahi korkeakirkollisenajatussuunnan, joka suuresta kansalaissodasta asti oli ollutWaverley-suvulle ominaista. Richard sitävastoin, kymmenen vuottanuorempana, näki edessään nuoremmalle veljelle säädetyn aseman, jostasellaisenaan ei ollut odotettavissa kunniaa eikä elämäniloa. Joaikaisin hän tajusi, että elämän kilpajuoksussa onnistuakseen hänen olipakko kantaa mahdollisimman vähäisen painoa. Taidemaalarit puhuvat,miten vaikea on ilmaista sekavien tunteiden ilmettä samoillakasvonpiirteillä samassa silmänräpäyksessä — ja yhtä vaikea olisisielutieteilijän selitellä niitä eri vaikuttimia, jotka yhdessämääräävät toimintamme suunnan. Richard Waverley luki historiasta jahuomasi olevan selvää järkeä, että, käyttääksemme vanhan laulun sanoja,
Järki kuitenkaan ei luultavasti olisi kyennyt hillitsemään javoittamaan perinnäistä etuluuloisuutta, jos Richard vain olisiaavistanut, että hänen vanhempi veljensä, ottaen niin sydämmelleennuoruuden pettymyksen, olisi naimatonna vielä kahdenkahdeksatta vuodenijässä. Etäisimpäänkin tulevaisuuteen tähtäävä säätynimen toivo olisisiinä tapauksessa voinut saattaa hänen viettämään suurimman osanelämäänsä "hovin Richard-herrana, paroonin veljenä", sen lopulla mukaollakseen Sir Richard Waverley, Waverley-Honourin parooni,ruhtinaallisten tiluksien omistaja ja kuntansa päämiehenävaltiollisissa piireissä vaikutusvaltainen mies. Vaan tällaista tulostaei ollut ajateltavissa Richardin ensin suuntaillessa uraansa, jolloinSir Everard oli parhaassa ijässään ja varmasti hyväksyttävä kosijamissä perheessä tahansa, tavotelkoon sitte rikkautta tahi kauneutta, jajolloin tosiaan huhu hänen pian tapahtuvasta naimisestaansäännöllisesti kerran vuodessa hauskutti ympäristöä. Nuorempi veli näkivoivansa päästä itsenäiseen asemaan ainoastaan omiin ponnistuksiinsaturvautumalla ja sellaisen valtiollisen vakaumuksen omaksumalla, mikäsoveltuisi sekä järjelle että hänen omalle edulleen paremmin kuin SirEverardin perinnäinen usko korkeakirkolliseen puolueeseen jaStuarteihin. Siitäpä syystä hän kääntyi heti uransa alussa; hänestätuli whig-puolueen mies ja hannoverilaisen hallitsijasuvun ystävä.
Yrjö I:n aikuiset ministeriöt ymmärsivät varsin hyvin, miten tärkeääoli koettaa harvennella vastustusrivejä. Tory-ylimystö, jonka loistooli hovin auringonpaisteen heijastusta, oli vähitellen saatusuostutelluksi uuteen hallitsijasukuun. Mutta Englannin rikasmaalaisaateli, joka monien vanhan ajan tapojen ja alkuaikaisen kunnonohel