Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
Proofreaders Europe.
Kirjoittanut
Anders Ramsay
Suomentanut
Knut Sarlin
III osa
Ensimmäisen kerran julkaissut
Werner Söderström Osakeyhtiö 1908.
1852—55.
Äitini oli kreivitär Louise Armfeltin nuoruudenystävä ja senvuoksi minäjo poikavuosinani seurustelin kreivittären talossa paljon, muttavarsinkin sitten kun olin saanut lyyran lakkiini odotti minua Armfeltienperheessä aina mitä ystävällisin kohtelu, sanoisinko äidillinen hellyys.Pitkän ajan kuluessa olen minä näinollen ollut tilaisuudessasilmäilemään tuon perheen elämää, ja minä muistankin siitä monta pientäpiirrettä, jotka — pian unholaan unohtuneina — ansainnevat muistoonmerkitsemistä.
Siihen aikaan, josta tässä kerron, oli kreivitär Armfeltin koti suurensukulaispiirin yhtymäpaikka, piirin, jonka kaikki jäsenet elivät mitäparhaimmista yhteiskunnallisissa ja taloudellisissa oloissa, uhkuenonnea ja täysinäistä elämänhalua. Heidän hilpeä leikinlaskunsa saleissakajahteli ja vapaa, riemukas seurustelusävy löi leimansa kaikkeen,tarttuen vastustamattomasti jokaiseen, joka Armfeltien seurapiiriinjoutui.
Nurkittain vastapäätä toria Elisabetinkadun päässä sijaitsi Armfeltientalo — nykyjään jonkunlainen venäläinen kansakoulu — kaksikerroksinenpuutalo. Matalahuoneisessa alakerroksessa asui kreivi Gösta Armfelt,kuuluisan kreivi Kustaa Mauri Armfeltin ja hänen puolisonsa, syntyisinde la Gardie, vanhin poika, kenraaliluutnantti, Uudenmaan lääninmaaherra ja sittemmin senaattori. Hän oli jo silloin vanhavalkotukkainen mies; hänen kasvonpiirteensä olivat säännölliset jajalot, silmänsä hyväntahtoisuutta ja hyvyyttä säteilevät, hän oli jalonsukunsa täydellinen perikuva.
Yläkerrokseen tultua avautui ensimäisenä eteen suuri sali, nurkkahuone,jonka pitkällä seinällä oli kolme, päätyseinällä kaksi ikkunaa.Huonekalut olivat ajan tavan mukaan järjestetyt pitkin seiniä niin ettäkoko lattian pinta välkkyi vapaana ja avonaisena. Keskimäisen ikkunanedessä seisoi jalustallaan Neapelin kuningattaren Carolinan marmorikuva— Kustaa Mauri Armfeltin »ystävättären» ja suojelijattaren kuva. Senmolemmilla puolin riippui seinällä soikeissa puitteissa kaksimuotokuvaa. Toinen niistä esitti Kustaa Mauri Armfeltia Mars-jumalana,jolla ei ollut päällään muita pukimia kuin kupeellaan kilpi; toinenkuvasi taas hänen veljeään, parooni A. F. Armfeltia Backuksena, jollaoli verhona vain muutamia viinipuunlehtiä ja rypäleterttuja hiuksissa.Toista päätyseinää somisti »Pohjolan Alcibiadeen» kolmen ihanan»ystävättären», neiti Magdalena Rudenschöldin, ruhtinatar Menschikoffinja Sadun herttuattaren muotokuvat; viimeksi mainitulla ei kuvassa ollutminkäänlaista muuta pukua yllään kuin toisella hartialla riippuva karhunkäpälä.
Vastakkaisella päätyseinällä riippui ikkunain välissä suuri muotokuva,kuvaten kreivittären isää, loordi Brookea espanjalaisessakeskiaikaispuvussa; taulu oli kerrassaan mestariteos ja oli senmaalannut kuuluisa maalari Angelika Kauffmann. Loordi Brooke oli siinäkuvattu polviin saakka. Pitkällä seinällä vastapäätä ikkunoita levisiuunin molemmille puolille suuret taulut, täyttäen seinän korkeudenmilt'ei kokonaan. Toinen niistä kuvasi Jupiteria, joka pilven muodossasyleili Iota; toinen esitti Plutoa Proserpinaa ryöst